viimeaikoina olen yrittänyt kerätä paljon rohkeutta
yrittänyt olla kuin tämä kaikki ei minulta vaatisikaan
(todellisuudessa pelkään niin että helisen)
hetket aamutupakalla puisilla rappusilla
villapaidastasi käsivarren herkkään ihoon jääneet painaumat
jopa pienet riidanalut jotka unohdetaan
saavat sydämeni hakkaamaan hullun lailla
ja jälleen, minusta on tullut pehmeä
hölmönuskoinen hapuileva yksisuuntainen
ja minulla on paljon opittavaa
rehellisesti sanottuna?
tämä on ehkä ihaninta pitkään aikaan
